Bindin tarina - mistä kaikki alkoi

Nimi: Bindi

Sukupuoli: Kolli

Syntynyt 11.4.2007, Heppatalli, Järvenpää

Bindin tarina on se tavallinen tallikissan tarina. Itselläni on kyseisellä tallilla hoitohevonen, ja kävin sitten aina ihastelemassa lämmityshuoneessa (loimien ym heppavarusteiden)pieniä kissapalleroita. Pentuja oli neljä, joista tämä harmaa hiirulainen oli varattu ensimmäisenä. Uudessa kodissa se ehti olla noin muutaman minuutin, mutta perheen terrieri olisi mielelläänsyönyt pikkuisen, joten joutuivat palauttamaan tallille. Itse en tuolloin tiennyt kissojen luovutusiästä, 12vko, joten hain Bindin jo n. 9-vkon ikäisenä. Muut pennut luovutettiin uusiin koteihin aivan liian varhain, 7-8 viikkoisina... Joten nämä viikot olivat Bindille varmasti hyviä kehityksen kannalta, koska se sai kölliä emonsa ja toisen tallikissan pentujen lämmössä, jotka syntyivät vain viikon-pari myöhemmin. Hyvin se on pärjännyt ja on kyllä kaikinpuolin tervepäinen katti! Sisaruksista kaksi asuu myös Järvenpäässä aivan naapurissa kavereillani. Matti-poika ja Vinku-tyttö.

ps. Molemmat tallikissat on nyt onneksi leikattu!

Tyttömäinen nimi on perua ensitapaamisesta, jolloin näin harmaan kisulin, jolla otsassa valkoinen pilkku. "Voi mikä ihana bindi sillä on otsassa..." (Bindi on nimitys intialaiselle otsakorulle/merkille ja tarkoittaa siis täplää) yritin siinä sitten jälkeenpäin keksiä jotain kollimaisempaakin nimeä, mutta ei mikään muu enää sointunut :)

Bindi on vieraita kohtaan aluksi usein ujo, mutta tutustuttuaan todella seurallinen kissa. Nukkuu mahan päällä, kainalossa, naaman päällä tai mihin vain sitä nyt mahtuu kuolaamaan.

Noin kolmikuukautisena Bindi koki suuren pudotuksen, kolmannesta kerroksesta!! Heräsin normaalisti aamulla ja etsin Bindiä joka kolosta, ajattelin sen olevan piilossa jossain (mitä ei kyllä harrasta) ja menin aamulenkille Rebelin kanssa. Tulleassani takaisin ei Bindiä vieläkään näkynyt ja sitten iski paniikki. Olin unohtanut parvekkeen ikkunan auki ja kaiteen edessä oli kuljetusboxi, jonka päältä ressukka oli päässyt hyppäämään...vanhempani sattuivat tulemaan visiitille juuri tuolloin, ja menivät etsimään talon liepeiltä. Itsekin oli jo kierrellyt pihalla ilman havaintoja. Sitten kuului huuto alhaalta, LÖYTYI!!! Äitini kuuli maukumista taloni varastovajasta, jonne pikkukissa oli ryöminyt turvaan. Ei edes tarvinnut houkutella pikkuruista pois, vaan se kiipesi itse syliini oven raosta. Kuin ihmeen kaupalla Bindi selvisi vain pelästyksellä, soitin päivystävälle, joka neuvoi tarkkailemaan virtsaamista, jos ei tule, niin sitten on rakko halki. Kaikki oli kuitnkin hyvin, takapäätä hieman laahasi, kun oli saanut niin kovan iskun että oli lihakset kipeinä..Reipas kissa oli veroisensa parin päivän levon jälkeen ja kyllä muistan pitää lasit kiinni parvekkeella hamaan tulevaisuuteen asti! Sitä en vieläkään tiedä, että kuinka kauan Bindi oli vajassa värjötellyt, oliko pudonnut heti nukkumaan mentyäni vai vasta aamun tunneilla? voi pientä...

Tässä kuvia Bindin ensimmäiseltä ulkoilukerralta: